Käsite - käsitteellistää, peli - pelillistää?

Perinteisesti opetuksessa lähdetään aina siitä, että käsitteet tulee ensialkuun pyöritellä läpi, ennen kuin asioista voidaan alkaa puhua tai keskustella. Yliopistossa käsitteiden määrittelyyn voidaan käyttää aikaa ja resursseja todella runsaasti, ilman että päästään niin sanotusta puusta pitkälle. Voisin tässäkin yhteydessä alkaa inttää itseni kanssa ja tehdä pelillistämisestä, opetuksesta, oppimisesta ja oppimispeleistä sellaisen käsiteviidakon, että kompastuisin jossain vaiheessa omaan nokkeluuteeni. Tai vaikkapa kirjoittaa aiheesta väitöskirjan verran asiatonta asiaa.

Me olemme kuitenkin kaikki nähneet, mihin sellainen toimintakulttuuri johtaa. Kuinka tuottavaksi Suomi on siten saatu. Joten mennäänpä lyhyen kaavan mukaan.

Pelillistäminen-käsite on johdettu sanasta peli, jonka teonsana on pelata. Pelaaminen ei Suomessa sisällä samaa konnotaatiota leikkimiseen kuin esimerkiksi englannin kielessä. Suomessakin kuitenkin voidaan pelata sanoilla leikkimielellä, leikkiä sanoilla. 

Pelataanpa siis sanoilla vähän aikaa. Vastaava merkityksen muunnos tavataan sanaparissa väline-välineellistäminen. Miksei sitten koira-koirallistaminen, valo-valollistaminen, auto-autollistaa? Autollistanko nuorison, kun annan heille auton? Talollistaisin, jos olisi tarpeeksi rahaa. Tänään me pelillistetään, vai pelillistämme?

Wikipedian mukaan pelillistämällä tuomme elämyksellisyyttä ja miellyttävyyttä uusiin ympäristöihin ja sitoutamme sen avulla palvelunkäyttäjät palveluun peleistä tuttujen ominaisuuksien avulla. Käytännössä pelillistämisen ajatus näky esimerkiksi omassa opetusharjoittelussani myynnin ammattitutkintoon valmentavassa koulutuksessa Kahoot-sovelluksen hyödyntämisenä.

Pelillistämällä voitaisiin myös saada uusi aspekti mestarimyyjäkoulutukseen. 

Parhaassa tapauksessa koulutus ei olisi enää kerran vuodessa tapahtuva pakkotilanne, vaan pitkin vuotta, mobiilisovelluksena pelattavissa, reaaliaikaan tulokset päivittävänä, parhaat pelaajat palkitsevana koulutusmuotona. Ideaalitilanteessa opetuksen ja oppimisen pelillistämisen kautta käyttäjät haluavat palata sovellukseen koko ajan uudestaan, ja oppivat koko ajan samalla uutta.

Tässä tapauksessa kyseessä olisi siis oppimispelien hyödyntäminen mestarimyyjäkoulutuksessa. Oppimispeli voitaisiin toteuttaa tiettyä linjaa varten, kuten esimerkiksi kalaa, lihaa, hedelmä- ja vihannesosastoa, juusto-osastoa tai maito-osastoa varten, tai se voisi olla laajempi kokonaisuus, jossa koko tuore-elintarvikeosastojen osaamista testattaisiin ja kehitettäisiin.

Oppiminen tulisi tällaisessa tapauksessa liittyä tietysti tuotetietouteen ja asiakaspalveluun - piilo-opetussuunnitelmana tai tietoisesti. Toisaalta se voisi myös opettaa itsensä johtamisen taitoja ja sitä kautta tuoda hyvää työpaikalle työyhteisöosaamisen kautta. 

Oppimispelin laatiminen myyjille onkin haasteellinen tehtävä. On totta, että jos se on pelkkä tietokilpailukysymyksiä sisältävä Trivialpursuitti, se vetoaa vain osaan pelaajista. Mukaan pitäisi saada myös huumoria, leikillisyyttä. Jotta kilpailusta tulisikin peli. To play, or not to play, that's the question.