Sivut

tiistai 24. maaliskuuta 2015

Saako opettaja innostua ja uppoutua peliin?

Janne haastoi minutkin kirjoittamaan pelaamisesta ja pisti muutaman kysymyksen syötteeksi. Taisi tietää, että nainen joka olemattomista lahjoistaan huolimatta viihtyy pelaamassa frisbeegolfia, ei voi olla kokonaan pelimaailman ulkopuolella.

Pasianssi kuuluu mummoille!

Ensimmäinen peli, jonka muistan lapsuudestani oli pasianssi, jota siis pelasi mummoni, eivätkä suinkaan me lapset. Pelikortit eivät kuuluneet 70-luvun lasten käsiin, vaan sen sijaan pelihuumaan uppouduttiin pelaamalla tammea, myllyä ja dominoa. Uudestaan ja uudestaan. Ensimmäinen digitaalinen pelini oli aivan varmasti myös ensimmäisiä elektroniikkapelejä ikinä. Pelikone sai virtansa auringosta ja itse peli on käsittämättömän surkea: avaruusrakettini ei koskaan noussut ilmaan. Tuolloin ei vielä ollut peliyhteisöjä, joista kysyä vinkkiä tai mahdollisuutta ostaa rahalla etenemiseen tarvittavaa tietoa. Kokemus vaivaa edelleen nopeana turhautumisena, jos peli ei toimi odotetulla tavalla. Varhaisiin pelikuvioihin kuuluivat toki matopelit ja tennikset Commodorella sekä tietysti reipashenkinen kisailu erilaisissa pelillisissä aktiviteeteissa, joita peruskoulu tarjoili. Olen varma, että välitunnit olivat ennen nykyistä pidempiä. :)

Pelillisen elämäni seuraava aktiivinen vaihe oli varmaankin opiskeluaika. Osana opintoja suunnittelimme erilaisia pelielementtejä ja ohjelmoimme yksinkertaisia toimintoja. Itseäni kiinnostivat jo tuolloin enemmän juuri avautuneen interwebin sosiaaliset verkostot ja pelaaminen olikin lähinnä askartelua tulitikuilla opiskelutoverien kanssa: pelikortit olivat nyt sallitut ja uhkapeli houkutti, mutta koska opintotuki ei tuolloinkaan ollut leveä, toimivat vaihdannan valuuttana tulitikut ja peli kuin peli oli nimeltään Tiku ja Taku.

Uppoutuminen ja flow: oppari ei synny pelaten - usko pois!

Ensimmäisen kerran tutustuin peliriippuvuuteen tai ainakin henkilökohtaiseen kilpailuviettiini tehdessäni opinnäytetyötä. Tuolloinen opinahjoni oli avokätinen ja edelläkävijä aikaansa nähden tarjoten opiskelijoille kannettavat Mac-tietokoneet. Internet oli onneksi vain koulun ATK-luokassa, mutta voi, koneella olivat Tetris ja Mahjong. Ja yhtäkkiä päiväni olivat täynnä sisältöä ja pitkiä kuin mitkä. Minä pelasin ja pelasin. Tämä pelikokemus opetti sen, että yhdelläkään tietokoneellani ei ole sen jälkeen ollut asennettuna yhtään peliä. Kokemus opetti myös luottamaan siihen, että asiat kyllä hoituvat nopeamminkin kuin varatussa ajassa - ei sitä yhteen opinnäytteeseen loputtomasti aikaa tarvitse. Myöhemmin kirjoittaessani gradua, yli kymmenen vuotta myöhemmin, otin nostalgisesti käyttöön samat pelit, jotenkin orientaatio mielessä jälleen. Ajattelin nimittäin aiemminkin, että pelaamalla notkistan aivojani ja sormiani päivän puurtamiseen. Kun olin viikon pelannut, poistin pelit. Mutta edelleen Tetris on yksi suosikkipeleistäni - kaikessa yksinkertaisuudessaan. Edelleenkään en voi sietää pelejä, joista on vaikea hahmottaa mitä pitää tehdä. Pelimekaniikan pitää olla simppeli - voisi kai ajatella, että itselleni sopivat rakenteeltaan yksinkertaiset pelit, jotka kehittävät ensisijaisesti taitoja.

Nykyään pelaan enimmäkseen liikunnan ilosta niin siellä frisbeeradalla raikkaassa ilmassa, kuin Wii-konsolilla koordinaatiokykyä kehittäen. Voi kyllä - se Wii Fitin pallon pudottelu on ihan parasta heti Tetriksen jälkeen, mutta Stepperiin ei onneksi voi jäädä koukkuun, koska kunto loppuu kesken. Mobiilipeliin koukutun harvoin yhtä iltaa pidemmäksi aikaa: sen jälkeen hartiat jo huutavat hoosiannaa ja lapsi kiljuu riemusta, kun on päässyt seuraavalle tasolle tai äiti ei ole ymmmärtänyt tuhlata kaikkia timantteja. Yritän kuitenkin pysyä kartalla pelimaailman kehityksestä ja erityisesti sen tarjoamista mahdollisuuksista opetukseen ja oppimiseen.

Innostuneet opekouluttajat ihan Online

"Haluaisin vain kysyä, että miten tuo järjestelmä toimii, kun niitä merkkejä tulee niin omituisiin aikoihin yöllä. Siis että onko siinä järjestelmässä jokin viive?"

Viimeinen vuosi on hurahtanut nopeasti uutta pelikonseptia kehitellessä. Pelinappuloina meillä ovat digitaaliset osaamismerkit ja pelialusta muodostuu avoimista ja suljetuista virtuaalisista oppimisalustoista. Välineet ovat lähes ilmaisia itse pelin rakentamisen osalta, mutta työtä osaamisperusteisen mallin rakentamisessa on ollut. Syksyllä 2014 Oamk Ammatillinen Opettajakorkeakoulu, HAMK Ammatillinen Opettajakorkeakoulu ja Espoon seudun koulutuskuntayhtymän InnoOmnia avasivat OppiminenOnline opettajien täydennyskoulutuspelin. OppiminenOnline on avoin pelillinen täydennyskoulutuskokonaisuus: peli, MOOC ja osaamisen tunnustamisen prosessi, jossa keskiössä on oman osaamisensa kehittämisestä ja jakamista innostunut opettaja. Kyseessä on koulutus, jonka ydin ei ole koulutus vaan osaaminen, jota tunnistetaan ja tunnustetaan digitaalisin osaamismerkein (Open Badge). OppiminenOnline on ensimmäinen toteutus kohti uudenlaista osaamista kartuttamista ja visiota opettajista, jotka jakavat osaamista keskenään sitä tunnistaen ja yhteisönä tunnustaen. Täydennyskoulutuksessa opettajille tarjoillaan Ope.fi-taitotasojen päivittämiseen tähtääviä koulutussisältöjä hauskan ja kannustavan pelin muodossa. Oppiminen Online on osa OsaOppi III – Osaamispisteet pelissä! -hanketta, jota rahoittaa Opetushallitus.

OppiminenOnline käsittää pelin rakentamisen avoimissa verkkoympäristöissä, avoimet verkkosessiot, innostavan ja kannustavan ohjaamisen online, osaamisen tunnustamisen Open Badges-järjestelmällä sekä avoimet aineistot (tallenteet ja materiaalit), jotka julkaistaan hyödynnettäväksi verkosta. OppiminenOnline-verkkosessiot ovat avoimia kaikille tvt:n opetuskäytöstä kiinnostuneille. Pelin pienistä kokonaisuuksista voi rakentaa itselleen syvempää osaamista haluamistaan aiheista. OsaOppi III-hankeverkostolla on tarjolla 50 teemaa ja verkkosessiota seuraavista aihealueista: pedagogiset mallit, oppimisen tvt-välineet, verkostotyö hankkeissa ja kehittämisessä sekä rikastettu oppiminen. Myös OppiminenOnline kouluttajat ovat rohkeasti hypänneet peliin mukaan: uuden rakentaminen on aitoa yhteistyötä ja yhteistä tekemistä - valtakunnallisesti. On ollut huikean hienoa huomata, miten erilaiset ihmiset muodostavat toimivan tiimin ilman nakitettua tehtävänjakoa. Kun toiset pähkäilevät teknisiä ongelmia, toisaalla herää pedagoginen rakkaus ja ohjaaja on aina online.

Pelillinen täydennyskoulutus tarjoaa mahdollisuuden koota yhteen opettajan jo olemassa oleva osaaminen ja nyt hankittu uusi osaaminen. Ehkä hienointa mitä olen palautteeksi kuullut koulutuksesta, tarttui korvaan syksyllä: "Tätä se osaamisperusteisuus siis oikeasti on!"Digitaaliset osaamismerkit tekevät osaamisen näkyväksi sekä itselle että muille ja auttavat hahmottamaan, miten edetä seuraavaksi henkilökohtaisen kehittymisen monimuotoisilla verkko-opintopoluilla. Oppiminen Online tarjoaa aidon kokemuksen siitä, mitä osaamisperusteisuus on parhaimmillaan. Opettajakin saa innostua ja uppoutua peliin - hakea vielä yhden merkin ja vielä sitten yhden.

Kiinnostus koulutustapaa ja Open Badgen tarjoamia mahdollisuuksia kohtaan on ollut suurta ja saavutetut oppimistulokset ovat ylittäneet kaikki odotukset. Elokuun 2014 ja maaliskuun 2015 välissä pelissä on myönnetty 1362 osaamismerkkiä tunnustetusta osaamisesta opettajille ympäri Suomen. Yhä kasvava joukko eri kouluasteiden opettajia on innostunut hakemaan tunnustusta olemassa olevalle osaamiselleen, mikä ei ole aikaisemmin ole ollut mahdollista. Open Badge -järjestelmä mahdollistaa osaamisen näkyväksi tekemisen verkossa ja verkostoissa, kun opettajat jakavat linkkejä osaamista tunnustaviin digitaalisiin merkkeihin.

Jatkossa mallia on tarkoitus laajentaa ja kehittää edelleen sisällöllisesti ja teknisesti. Seuraavaksi olemme mukana toteuttamassa Sitran "Uusi koulutus" kokeiluja.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.